Vielä kerran palaan viime kesän retkikohteeseemme, Lahiciin. Kylä on tiettävästi ollut yksi Azerbaidžanin ensimmäisistä asutetuista kylistä ja tämä muinainen historian havina huokuu kaduilla.
Kylä oli alun perin kuparinlouhinnan keskus. Kaivostoiminta on loppunut, mutta käsityötaito on jäänyt kukoistamaan. Lähi-Idän, ja Euroopan keräilijät ovat pitkään hankkineet kokoelmiinsa alueen taidonnäytteitä. Lahicissa valmistettujen kuparituotteiden kokoelma voitti myös kultamitalin Pariisin 1878 maailmannäyttelyssä. Esineitä on museoitu Moskovan ja Istanbulin lisäksi myös Lontoon ja Pariisin museoihin.
Yhä tänä päivänä kylä profiloituu kuparituotteiden luvatuksi maaksi. Kylän ja tuotteiden imago on yhtä.
Seppien pajoja on useita ja niissä uurastettiin pitkiä päiviä. Lopputulokset ovat ihailtavia.
Tämän mukaan tarttuneen, hopeansävyisen lautasen tekijä oli nimeltään Vahid. Työn jälki ja kokonaisuus sytytti meidät. Tunnelma on ikiaikainen, mutta kokonaisuus sopii moderniinkin kotiin. Tekijä oli ilmiselvästi ylpeä työstään, eikä suotta.
Kaikkialla maailmassa taitaa olla niin, että ostoksiin voi saada rahaa seinästä. Ja Lahicista suorastaan perinneseinästä. Sännöllisten maanjärjestysten vuoksi kylään on kehittynyt oma rakennustekniikka: Puiset seinärakenteet vuorottelevat kiviseinien kanssa kestävyyden lisäämiseksi.
Valikoimiin kuuluivat myös arkisemmat käyttöesineet.
Lopuksi vielä linkki You Tubesta löytämääni hauskaan Lahic-videoon. Kylään johtavan tien huikeimmissa rotkokohdissa ei videonkaan kuvaaja uskaltautunut kuvaamaan, kuten en minäkään.
Katso video tästä.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti