Minulla oli ilo piipahtaa Saariselän tunturimaisemissa jo kuun alussa talven lumosta nauttimassa.
Tänä vuonna se tuntui erityisen hienolta, koska etelässä lumet sulivat poikkeuksellisen aikaisin.
Hiihtokelit olivat mitä parhaat. Aamuisin pakkasmittari kipusi vähän yli kymmenen asteen, mutta sää lauhtui auringon nousun myötä ihan parhaimmilleen. Rumakuru, Luulampi tai Joikun kota palautuivat mieliin hiihdon edetessä.
Lepo- ja ruokahetket tunturissa ovat aina tärkeä osa tarinaa. Höyryävä lohisoppa, munkit tai aidot Lapin voissa paistetu räiskäleet tuntuvat luonnon helmassa suorastaan taivaallisilta. Varsinkin jos kyytipojaksi saa porokahvia.
Tällä kertaa asuimme kelomökissä hieman kylän keskustan ulkopuolella. Ladulle pääsi kivuttomasti ja kauppaan kertyi sopivasti kävelykilometrejä. Hiihtolenkillä ei tällä kertaa näkynyt poroja tai riekkoja, kauppareissulla kylläkin. Turistina oli pakko piipahtaa myös kylän kauniissa kirkossa.
Hiihdon jälkeen illalla oli ihanaa istahtaa valmiiseen pöytään. Petronella, Kaltio, Lumi ja Siberia tarjosivat parastaan. Oli hienoa kokea yllätyksellisiä ateria-antimia perinteisten pororuokien rinnalla. Ehkäpä myös porovorsmack oli vähän yllättävä yhdistelmä. Hienoa, että kulinaristinen ote on haluttu säilyttää.
Lomalla hyvä ateria on erityisen tärkeä osa viihtymistä. Ja kuten haastattelemani lappilainen keittiömestari totesi - jos vieraat viihtyvät vierainamme viikon, emme voi joka ilta ei voi tarjoilla poronkäristystä. Sen haluaa kokea ainoastaan kerran - Tällä kertaa en sitäkään.
Tosin ostin mukaan nuorisolleni kotiin tuotavaksi inarilaista paikalliskeittiössä valmistettua poronkäristystä - herkullista!
Minilomasen aivan ehdoton huippuhetki olivat revontulet, jotka pikkuhiljaa ilmaantuivat lauantaitaivalle mökkimme taakse yön pimetessä. Häkäräisiksi paikalliset niitä kutsuivat.
Miten hienoa niiden loimuamista olikaan katsella. Välillä ne nousivat muodostamaan taivaalle sateenkaaren tyyppisen kaaren ja välillä ne piiloutuivat puiden taakse kuin uutta ilmestymistä odottamaan.
Koko elämänsä kylällä asuneet paikalliset tiesivät kertoa, että sinivihreä väritys on tavallisin. Hekin olivat vain aniharvoin nähneet revontulien punaisen väriskaalan sävyjä.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti