PARIISI
Tänä jouluna ajattelen kaipauksella poisnukkunutta Pariisin ystävääni. Syksy toi suru-uutisen ystäväni liian varhaisesta poismenosta, jonka tuloa edes edistyksellinen lääketiede, ei voinut hidastaa.
Kuljen mielessäni reitin hänen kotiinsa, jonka tunnelma oli aina niin välitön ja vieraanvarainen.
Kuulen ovisummerin ja sitten iloisen naurun. Näen kuplivan tervetuloshampanjan.
Kapuan ajatuksissani upealle Sacre Coeurin kukkulalle.
Ja hiljennyn valkoiseen salaisen sydämen kirkkoon,
jonka holvien alla olen itkenyt elämäni itkuja, ilosta ja surusta.
Ulla - in memoriam.
Rauhaisaa Joulua!
