Kymmenen päivän matkamme aikana meillä oli mahdollisuus tutustua siltaan ja sen näyttäytymiseen. Alla oleva kuva on ensikohtaamisemme. No show!
Ja seuraavana päivänä nähtiin jo pikkuisen!
Lähes 2,8 km pituinen riippusilta kulkee Tyynen valtameren ja San Franciscon lahden yhdistävän Golden Gate -salmen yli.
Kun Tyynen valtameren viileät merivirtaukset yhdistyvät maan läheisyydessä lämpöisempään ilma-alaan syntyy sumu, joka vaihtelee päivästä toiseen. Myöhään syksyllä, kun meri on lämpöisimmillään sumua esiintyy vähiten. Mutta myös silloin, meri kun on aina arvaamaton.
Sillan kaksi kannatinpylvästä ulottuvat meren pinnasta 227 m ja sillan kannesta 157 m korkeuteen eli ovat sillalta katsottuna yli kaksi kertaa Helsingin Stadionin tornin korkuisia.
Ne ovat juhlallinen näky sekä kaukaa että läheltä.
Pylväiden alitus tuntui pelottavalta - ylväältä.
Sillan yli johtaa kuusikaistainen ajotie ja kevyn liikenteen väylä pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Pyöräily ja jalankulku sallitaan päiväsaikaan, jotta sillalla partioivilla poliiseilla on edes jonkinlainen mahdollisuus reagoida mahdollisiin itsemurhayrityksiin. Upea silta kun on tullut surullisen kuuluisaksi myös itsemurhahyppääjistään.
Korkealla sillalla vihmoo aina viileä merituuli ja sillalle suunnitellulle pyöräily- tai kävelyreissulle kannattaa pukeutua kunnolla. Tuuli voi olla kesäpäivänäkin jäätävän kylmä.
Näkymät sillalta ovat myös upeat ja arvaamattomat. Parhaimmillaan vesi kiiltelee kevyen turkoosina ja välillä laineet lyövät vaahtopäinä. San Francisco näyttäytyy sumuisena tai aurinkoisinakin päivinä usein utuisena.
Isot tankkerit liikennöivät sillan alta.
Marinin puolella silta näyttäytyy useammin kuin San Franciscon päässä.
Ja lauttamatkalla sillan voi hahmottaa kokonaisuutena.
Golden Gate -silta täytti tänä vuonna 80 vuotta. Se vihittiin käyttöön toukokuussa 1937. Sillan upean Art Deco -tyylisen ulkoasun suunnittelivat arkkitehdit Gertrude ja Irving Murrow.
Teknisen toteutuksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Joseph B. Strauss. Hänen oivalluksiensa ansiosta silta oli ylipäätään mahdollista rakentaa, ja siltä on vielä nykyäänkin maailman seitsemän insinööritaidon ihmeen listalla. Kovien tuulten ja virtausten varalta tekniikka piti varustaa mm. riittävällä huojumisvaralla.
Sillan oranssi väri on arkkiehti Irving Murrowin valinta. Merenkulun ammattilaiset olisivat halunneet sillasta musta-kelta-raidallisen, jotta se olisi näkynyt sumussa laivaliikenteelle. Arkkitehti kuitenkin halusi sillan heijastavan sen vieressä olevien kukkuloiden kultaista auringon sävyä, josta silta on myös saanut nimensä. Joskus on ajateltu nimen syntyneen kullanhuuhtojien toiveikkuudesta heidän saapuessaan arteenetsintään "kultaisen portin" kautta. Tämä lienee kuitenkin legenda. Nimi ja väri perustuvat arkkitehdin suunnitelmaan yhdistää silta ympäröivään luontoon.
Hyväkuntoinen maali on oleellinen osa sillan kunnossapitoa. Sen avulla estetään suolapitoisen ja kostean ilman aiheuttamia korroosio- ja ruostumisongelmia. Sumuisina päivinä sillan ohi virtaa miljoonia litroja suolapitoista vesihöyryä. Sanotaan, että viikoittain käytetään 4000 litraa lyijymaalia sillan kunnossapitoon.
Silta ei ole koskaan ollut Heath & Safety -työskentelyn luvattu työmaa ja rakennusvaiheessa 11 rakentajaa kuoli pudottuaan sillalta turvaverkoista huolimatta.
Marinin puolen huipulla tuuli niin kovasti, että kameraa täytyi pitää kaksin käsin kiinni.
Silta edustaa myös romantiikkaa. Fisherman's Wharfin rantaravintoloista tai rantatöyräiltä voi katsella auringolaskua San Franciscon lahden yllä.
Auringon viimeiset säteet punertavat taivaarannan.
Ja kun aurinko painuu mailleen, syttyvät sillan tunnelmalliset valot, jotka loistavat sitä kirkkaammin, mitä tummemmaksi yö kääntyy.
Lopuksi vielä hieno videoyhteenveto tästä upeasta sillasta - sen tekniikasta ja rakentamisen historiasta, avajaisista. Ehdottomasti kolmen minuutin katselun arvoinen.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti