Lähiruokaan ja luonnon antimiin perustuva lounas oli herkullinen ja ilmapiiri kotoisa. Tyyliin sopivat astiat oli tilattu paikallisilta keraamikoilta. Jopa pienestä pihapuodista ostamani kirja käärittiin konseptin mukaisesti vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Lupasin itselleni, että tähän hotellin minun on saatava palata. Nyt sitten koitti aika, jolloin pääsimme palaamaan Saimin hotellille.
Ilmapiirissä on jotain uskomattoman ihanaa ja ihmeellistä. Saimi on onnistunut siinä, mitä moni brändinrakentaja halajaa: koskettamaan ihmisten sydäntä ja jäämään heidän mieleensä. Hyvä palvelu ja välitön ilmapiiri ovat tässä avainasioita ja niin luonnollisesti hoituvia.
Viehättävässä ja laadukkaasti kunnostetussa hotellissa silmä lepää katsoipa mihin tahansa.
Tällä kertaa päätimme myös yöpyä hotellissa. Suosio näkyi siinä, että päärakennuksen kaikki huoneet olivat heti loppuunmyytyjä. Onni oli kuitenkin siinä, että hotelli oli juhannukselta ottanut majoituskäyttöön lähistöllä olevan Keisarinnan huvilan.
Huvilaa ei ole vielä kunnostettu samalla huolellisuudella ja sitä tarjottiinkin matkailijatason majoituksena, mutta silti tartuin siihen. Sviitti keirarinnan huvilasssa keskikesällä kuulosti ihanalta - ja kaiken lisäksi ainoalta vaihtoehdolta.
Kun sitten saavuimme hotellille, sai Keisarinnan huvila kuitenkin odottaa. Iloksemme meille tarjottiin päähotellista vapautunutta huonetta, jonka otimme ilolla vastaan.
Majoituimme suloiseen Mesi-huoneeseen.
Huoneet on sisustettu hotellin henkeen, mutta modernilla ja laadukkalla otteella. Tekstiileissä toistuvat luonnonläheiset värit. Kukkatapetti toistaa harjumaiseman kasvillisuutta.
Kylpyhuoneessa oli käytetty elegantteja ja klassisia Brittania Bad -kylpyhuonekalusteita. Lattialaatoituksen muoto on otettu talon puukoristuksista.
Hotellin historiaan kerrottiin käytävillä tyylikkäästi ja kansainvälisesti ennen - jälkeen kuvin.
Terassilta avautuu hieno harjumaisema.
Salin lasiesineet, verhot ja valaisimet ovat kauniita yksityiskohtia.
Luontoa voi jäädä ihailemaan myös vaikkapa kiikkustuolista. Voisin kuvitella, että tällä
kuistilla voi viihtyä myös sadesäällä tai syksyn viiletessä.
Vanha metsänvartijan torni on yksi hotellin ihastuttavia yksityiskohtia.
Tiloihin tutustumisen jälkeen oli vuorossa muutamien kilometrien mittainen patikkaretki lähimaastossa.
Aloitamme patikkaretken kulkemalla Keisarinnan Huvilan ohi. Huvila rakennettiin 1890-luvulla lisämajoitustilaksi ja sitähän se on nytkin. Ehkäpä vielä tulevaisuudessa entistä ehommassa asussa.
Alun perin tämä arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelema rakennus oli nimeltään savolaisittain Villa Punkasyrjä. "Keisarinnan huvila" -nimen historiaa ei tunneta, mutta tarinan mukaan keisarinna ei ilmeisesti koskaan huvilassa yöpynyt.
On mahdollista, että rakentajien mielestä Villa on niin hieno, että se olisi sopinut keisarinnallekin. Toisen arvailun mukaan tsaari Nikolai II oli suunnittelut puolisonsa Aleksandra Feodorovnan kanssa matkaa Punkaharjulle, ja keisarinna Aleksandra olisi vierailun aikana majoitettu huvilaan. Mene ja tiedä. On kuitenkin hyvä, että Keisarinnan huvila korvasi nimen Villa Punkasyrjä. Keisarillinen twist antaa mielikuvitukselle enemmän haastetta ja sopii ehdottomasti upean hotellin tyyliin paremmin.
Suuntaamme alas rantaan, rantasaunalle. Hotellivieraille tarjotaan aamusauna,
ensiksi on miesten vuoro, sitten naisten.
Saunan terassilla on mahdollisuus viloitteluun. Seinällä on todistus, joka osoittaa, että uimarannan vesi on erinomaista uimavettä.
Kuljemme tenniskentä ja hotellin metsähuoneiden ohi.
Saavumme rannan läheisyydessä olevalle huvimajalle.
Hotellin laiturissa pysähtyy Höyrylaiva, jolla pääsee myös Savonlinnaan, Oopperajuhlien aikaan päivittäin suoraan Olavinlinnaan.
Suuntaamme syvemmälle luontoon ja hahmotamme metsähuoneiden kauniin niemen.
Löydämme kuvankauniita maisemia. Iirikset ja ulpukat kertovat rantojen puhtaudesta.
Nousemme upealle Punkaharjulle, jota pitkin kävelemme. Aina kun kuvittelemme noussemme harjun korkeimmalle kohdalle, huomaamme, että oli tulossa vieläkin korkampi kohta.
Palaamme hotellille vanhaa tietä pitkin.
Päädymme terassille nauttimaan illan auringolaskusta.
Nautimme herkullisen aterian. Sunnuntaina emme kuitenkaan voi testata kehuttua maistelumenua. Tarjolla on ainoastaan terassimenu. Patikoinnin jälkeen sekin tuntuu sopivalta, sillä liikunta on herättänyt ruokahalun. Haukikeitto ja sienipiiras putoavat hyvin. Mieli ehkä haikailee maistelumenun perään....naapurissakin sitä kysytään. Netissä on kyllä hyvin ilmoitettu ajat, milloin maistelumenu on saatavilla.
Shampanja sopii auringonlaskuun.
Aulassa saattoi vielä illan lopuksi kääriytyä huopaan, ja nauttia persoonallisten lasivalaisimien alla nostalgisesta suomi-musiikista iltadrinkin tai kahvikupin äärellä. Tarjolla oli myös paikallisen Mustanvirran panimon Punkaharju-olutta.
Aamiaisella tarjottiin savolaisia herkkuja ja lähiruokaa.
Yksinkertaisuus on kaikessa kaunista. Salin vitriinissä on uskomattoman hieno munakuppikokoelma, jonka kupit on käytössä aamiaistarjoilussa.
Jyväpuuro hunajan kera oli herkullista.
Pihalla toimii puoti, johon on kiva piipahtaa aamiaisen jälkeen.
Lähellä valmistettuja herkkuja ja käsitöitä. Kirjahylly, jossa mm. Sami Tallbergin keittokirjat.
Mukaani tarttui Samin neljäs ja uusin Makuparit-kirja muiden jo hankkimieni kirjojen kaveriksi.
Mehiläishoidon harrastajana kiinnitin ilolla huomiota siihen, että Tallberg nostaa hunajan heinäkuun
herkkuantimiin.
Sami Tallberg on vaikuttanut paljon myös Hotelli Punkaharjun ruokalistaan. Hotelilla kasvatetaan omia yrttejä ja lisäksi käytetään ruoissa myös paljon villiyrttejä.
Hieno hotellikokemus jäi taas mieleen monien pienien yksityiskohtien kautta.
Tänne pitää jälleen kerran palata.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti