Grenoblen Olympialaisten (v.1968) kolminkertainen alppilajien olympiavoittaja Jean-Claude Killy kasvoi ja harjoitteli Ranskan Alpeilla Val d'Isèren kylässä. Ei siis ihme, että tänäkin päivänä Val d'Irèren alue kantaa maineikkaan hiihtäjänsä nimeä - L'Espace Killy.
Ja nykyisin Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenenä toimiva Killy käyttää vaikutusvaltaansa alueen tunnetuksi tekemisessä. Vuonna 2009 Val d'Iseressä järjestettiin alppihiihdon MM-kisat, vuoden 1992 Albertvillen Olympialaisissa osa alppilajeista kisattiin kylän huippurinteissä. Ja tulevana haasteena ovat mahdollisesti vuoden 2018 Olympialaiset, joita lähellä sijaitseva Annecyn kaupunki on hakenut.
Val d'Isère on paitsi hurmaava alppikylä myös kansainvälisen tason mittelöihin sopiva, huippukuntoon viritetty laskettelualue.
Tuo upea laskettelupaikka Alppien ylhäisessä yksinäisyydessään on vienyt myös minun sydämeni ja siitä on tullut omatoimisten laskettelumatkojemme kohde, kerta toisensa jälkeen. Rinnekartta on piirtynyt mieleen ja omat reitit löytyvät lähes ulkomuistista. Kohde tuntuu omalta, vaikka hurjimmat kilparinteet jäävätkin minulta laskematta.
Kilometrien pituiset rinteet on mahdollista laskea vain modernin tekniikan avulla. Kun korkeimmat jäätiköt sijaitsevat yli 3000 metrin korkeudessa, käy jo alaspäin laskeminen monin kohdin täydestä työstä sekä jalkojen lihaksille että koko keholle.
Harvoin tulee edes ajatelleeksi, mitä tapahtuisi, jos tämä tekniikka pettäisi. Ei ainakaan mitään hyvää. Mutta onneksi onnettomuuksia tapahtuu vain harvoin, vaikka tekniikka on koetuksella kovissa olosuhteissa. Lumivyöryt ja laskettelu rinteiden ulkopuolisilla alueilla aiheuttavat enemmän onnettomuuksia kuin tekniset ongelmat.
Laskettelun riemua muistellen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti