Jäälinnan lumoa Levillä

LEVI ICE GALLERY

Kemin lumilinna nousi viikonloppuna esiin Twitterissä, kun pääministeri Stubb vieraili siellä Lapin vaalikiertueellaan.
Keväällä Finnair lennättää  tuhansia suomalaisia ja kansainvälisiä matkailijoita nauttimaan Lapin hohtavista keväthangista. Täksi viikonlopuksi myös minä olin lentänyt Lapin taikaa ihastelemaan ja luin lennollani Blue Wings -lehdestä Katja Pantzarin kirjoittaman artikkelin Rovaniemen Arctic Snow hotellissa vietetyistä eksoottisita hääjuhlista. Ihastelin tunnelmaa enkä vielä tuolloin tiennyt, että minuakin odotti upea jäinen elämys.

Päädyin Ounasjoen rantaa kiertävällä hiihtolenkilläni viettämään taukohetken Luvatussa maassa.
Ja siinä se kohosi Levi Ice Gallery. Yli 10 000 neliön jää- ja lumirakennelma, johon kuuluu jääkappeli ja -hotelli, jääbaari ja jäätaidegalleria. Sisälle oli pakko päästä.

Yhteen kupoliin käytetään n. 4000 kuutiota lunta. Lumirakennukseen kuului neljä kupolia, jotka yhdistyivät toisiinsa taidokkaasti koristelleujen käytävien kautta. Näyttävä valaistus on toteutettu energiaystävällisillä led-valoilla.

Huikean käytävän jälkeen päädytään kauniiseen ja hillittyyn kappeliin.

Jääveistokset, syvän sinisillä kankailla verhotut yksinkertaiset penkit ja porontaljoilla 

somistettu alttarikoroke.

Jääbaarin viileän tunnelma on hyvin konkreettinen.

Käytävillä olevat hienot jäätaideteokset kutsuvat viivähtämään äärellään.

Pinkki timatti loisti huikeana omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Jääportin takana aukeaa jäähotelli.

Hotelliin mahtuu majoittumaan kerralla noin 30 henkilöä.

 Jokainen huone on yksilöllisesti koristeltu ja valaistu.

Luonto oli innoittanut lumiveistosten tekijöitä. Kabinetin 102 seinäkoriteena on upea pöllöreliefi 

Käytävän päässä oli upea morsiushuone, Jäästä veistetty, lämmitetty sänky turksivällyjen alla.

Valtava lukaali tehdään joka vuosi uudestaan. Se rakennetaan ja toteutetaan aina yksilöllisesti ja erilaisena. Ihastuttavia yksityiskohtia oli paljon.

Sulaminen tuntuu suorastaan surulliselta. Siinä kuitenkin piilee iso osa lumirakentamisen viehätyksestä. Lapin taiasta.

 Terveisin,

Vapaakaupunki Christiania kukkii omintakeista arkkitehtuuria ja elämää

Vedän Christianian vapaakaupungista, Kööpenhaminan sydämestä ostetut paksut villasukat jalkaan ja asettaudun takan eteen sohvalle karvapeittojen suojaan nauttimaan helmikuun ensimmäisen päivän illasta. Mieleeni palaa tyttären kanssa tehty matka kaikissa yksityiskohdissaan.

Uteliaan innokkaina suuntasimme kohti Christianian keskustaa. Kohtasimme mielenkiintoisen palan kotitekoisia koteja, pajoja, taidegallerioita, edullisia ravintoloita ja kaunista luontoa.

Loppen on toisen sisääntulokadun varrella sijaitseva, vanhaan armeijan kasarmiin luotu konserttitila, joka on 1970-luvun alusta lähtien houkutellut vaihtoehtomusiinkin genrejä.

Spiseloppen sijaisee sekin kasarmirakennukissa ja tarjoaa edullisia lounaita hyvin kansainvälisessä ilmapiirissä. Tarjoilijat tulevat eri puolilta maailmaa eri kulttuureista ja asikkaina ovat kaikki poliitikoista liikemiehiin ja opiskelijoista turisteihin. Tarjolla on aina myös vegeateria.

Ohitimme kannabiksentuoksuisen vihreän alueen vähän epäröiden. Kameran jätin laukkuun, sillä päätin noudattaa aluella olevaa valokuvauskieltoa. Se oli tarkoitettu suojaksi ihmisille ja suojaksi meille. Matkamuistoksi päätyivät kuitenkin monta paria iki-ihania sukkia sekä kaunis, naisseppien kaupasta ostettu sisutuskirja.

Vain kivenheiton päästä kyseenalaiselta, tarkoin rajatulta Pusher Streetin huumealueelta kukkii kauniin saarikaupunginosan eloisa sydän. Lapset uivat pienellä hiekkarannalla, jonne ovat kokoontuneet eväsretkelle. Tavalliset perheet elävät saarella omaa elämäänsä omista lähtökohdistaan.

60-luvun hippikulttuurin myötä syntynyt itseohjautuva yhteisö elää käsityöteollisuudesta ja luovuudesta. Alueella vallitsee vapaus, idealismi ja haave yksilöllisten unelmien totetuttamisesta.
Ohi suhahtaa legendaarisia Christiania-pyöriä. Osa asukkaista on asunut alueella sen perustamisesta asti.

Christiania Interior -kirjan tekijät ovat ammattilaisia. Tami Christiansen toimii stylistina monissa arvostetuissa lehdissä, kuten Elle Decor, Living, Vogue ja Taschen ja vierailee Christianiassa usein. Karina Tengberg puolestaan on Kööpenhaminan kuninkaallisesta arkkitehtikoulusta valmistunut arkkitehti, joka on työskennellyt New Yorkissa ja Kööpenhaminassa. Nykysisin hän kuvaa arkkitehtuuria freelancerina. Hän asuu Christianiassa. 

Upea ammattilaisten ote näkyy kirjassa pieniä yksityiskohtia myöten.

Kirjassa esitellään muutamia saaren asukkaiden tarinoita ja heidän kotejaan. Kirja on mukaansa tempaavaa luettavaa. Se inspiroi ajattelua ja auttaa huomaamaan, miten helppoa on kangistua kaavoihin,

Pieniin tiloihin on saatu rakennettua toinen toistaan kauniipia ja tyylikkäämpiä koteja. Kuvat puhukoot puolestaan.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, kirjan voi halutessaan hankkia nettikirjakaupoista.

Palaan kirjan tunnelmista taas matakmuistoihin. Pieni ihana yksityiskohta kierroksemme lopuksi oli alueella toimiva seppäverstas Christiania Smedie, joka on aluen vanhin yritys. Se oli aikaisemmin valmistanut kaikki legendaariset Cristiania-polkupyörät, mutta nyt tuotanto on siirretty Bornholmiin. Nykyisin verstas keskittyy pyörien kunnostukseen ja tarvikemyyntiin.

Visiitin arvoinen oli myös naisseppien yritys Kvindesmedien. Näyttelytilassa on taidekäsitöitä, mutta sepiltä syntyvät myös upeat huonekalut esim. myymälätilojen somistukseen.

 Terveisin,

Joulukuusiretki Porvoon saaristossa - Pellingissä

3. ADVENTTI


Poissa oli eilinen lumipyry ja myrsky. Sähkötkin palasivat jäädäkseen, vaikka eilen temppuilivat toden teolla juuri ruoanvalmistuksen aikaan. Poissa oli myös suurelta osin kaunis valkoinen lumikerros. Etenkin saaristossa, johon suuntasimme adventtiajelulle joulukuusta hakemaan.

Usean vuoden ajan meillä on ollut tapana ostaa Sundbäckin saaristolaiskuusi Pellingistä. Siihen liittyy paljon tunnelmaa ja aina mukavia muistoja. Nyt ensimmäistä kertaa kuusi päästiin hakemaan suoraan Pellingistä, Sundön tilalta.

Sundö Gårdin pihapiiriin oli koottu kuusennoutajia varten valmiiksi erikokoisia ja erilaisia kuusia. Oma löytyi suhteellisen helposti. Sen jälkeen saattoi vain nauttia miedosta tuulesta, kuusentuoksusta ja tilan tunnelmasta.

Heinäreki näytti hivenen orvolta vihreällä maalla. Vielä eilen jalasten alla oli ohut lumikerros.

Vihreys oli vallitseva värisävy muutenkin saaristotilan pihapiirissä.

Vierailla tarjoiltiin kahvia ja kotitekoisia leivonnaisia. Kylän naiset ja lapset muodostivat tonttupiirin, jossa laulettiin tuttuja, nostalgisia joululauluja - saariston tapaan ruotsiksi.

Osa tilan lampaista oli aidattu tulijoita tervehtimään.

Ruskea tuntui olevan miesväen suosiossa, villasukatkin kun valittiin sen villasta.

Myynnissä oli myös tilan omia elintarvikkeita. Joulupöytään päätyi kappa saariston perunoita. 

Mukaan tarttui lisäksi kaksi tiuta vapaan kanan munia joululeivontaan ja kilo lampaanlihaa joulunjälkeisiä härkäviikkoja varten.

Sundbäckin tilalta matka jatkui syvemmälle Pellingin saaristoon. Seuraava kohteemme oli Söderbyn ihastuttava kyläkauppa.

Kaupasta löytyi kokonainen hylly, joka oli omistettu Tove Janssonille. Sijaitseehan kauppa matkan varrella Toven kesäsaareen, Klovharuun mentäessä. Ja muutenkin hyllystä voi napata mökkilukemista saariston suojassa viihtymistä varten.

Joulun makeiset, mausteet, teet ja tietysti glögit olivat näyttävästi esillä. Eikä niitäkään voinut vastustaa. Saaristosta ostettuina ne tuntuivat kaksin verroin paremmilta kuin marketista kotiin kannettuina.

Retken viimeinen kohde oli Pellingin eteläkärki Sturjan. Paikallisen kalastajan mukaan nimi on kirjoitettu opasteeseen väärin, mutta huomautuksista huolimatta kyltti seisoo urheasti paikallaan. Pellinkiläiset tuntevat paikan hurjan historian pirtulastien salakuljetusten tyyssijana.

Adventtina lahdella vallitsee kuitenkin hiljaisuus ja rauha. Lumeton harmaus.

Ainoa valopilkku on rantaan kylvylle eksynyt joutsen, jonka edesottamuksia hetken seuraamme.

Terveisin,

Loviisan Wanhat talot hurmasivat

Itäisen Uudenmaan suosituimmaksi matkailutapahutumaksi on noussut Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Nyt jo kymmenennen kerran loviisalaiset vanhojen talojen asukkaat avasivat kotiensa ovet historiasta ja entisöinneistä kiinnostuneille vierailijoille. Kerrassaan hurmaavia koteja perinteisen pikkukaupungin miljöössä. Juhlavuoden tapahtumateemana oli Ruotsin vallan aikainen Loviisa, kaupungin perustamisesta Porvoon valtiopäiviin saakka (1745-1809).

Loviisassa idyllistä kesäpaikkaa isännöivät ystäväni ovat usein kehuneet tapahtuman tunnelmaa, mutta vasta tänä vuonna pääsimme sen kokemaan itse. Hieno päivä ja niin lähellä! 

LWT-logosta tunnistaa tapahtumaan kuuluvat vierailukohteet.

Lähes kaikilla pihoilla on tarjottavaa, kahvia ja itseleivottuja leivonnaisia.

Tämän 1800-luvun alussa rakennetun talon isäntäväki on kunnostanut keittiön itse. Lattialle on tilattu ranskalaiset laatat, joita käytetään vanhojen linnojen lattioissa. Hellaa koristavat tanskalaiset, käsintehdyt ja käsinmaalatut kaakelilaatat.

Tapahtumataloissa myös myydään vanhaa tavaraa kirppistyyliin. Tässä hurmaava nukenkehto.

Huonekaluentisöijä Sanna Laurilalla oli Suolatorilla tyylikäs esittelyosasto ja kekseliäät käyntikortit.

Nälkä taltutettiin merenrannassa sijaitsevassa Saltbodanissa. Bouillabaissessa oli paljon makua!

Ruokailun jälkeen päädyttiin rantaan ostamaan "kalastajan muijalta" tämän äidin leipomaa saaristolaisleipää ja Suomenlahden lohta.

Rannassa nähtiin myös loviisalaisten tämän kesän ylpeys: 1286,75 m pitkä ruokapöytä, jolla he tekivät uuden maailmanennätyksen ja pääsivät Guinnessin ennätysten kirjaan. Pöytä rakennettiin kaupunkilaisten asukkaiden ja yrittäjien talkoilla ja se mitattiin virallisesti eilen.

Kotiin tuotavaksi hankittiin kappa vuodelta 1884. Tsaarin aikaisessa Suomessa käytettiin kaupankäynnissä ennen metrijärjestelmään siirtymistä (v. 1887) sekaisin Ruotsin vallan aikaisia ja venäläisiä mittayksiköitä. Kappa on alun perin Ruotsin vallan aikainen viljamitta, joka sisämitan piti vetää viisi litraa. Mitan tarkasti virallinen tarkastaja ja kappa sai kylkeensä kruunun leiman, jolla virallisesti vahvistettiin mitan oikeellisuus. Myöhemmin torikaupassa se yleistyi perunanmyynnin mittana.

Kotona lastasin omaan kruunukappaani kesäperunoita Porvoon mitalla. Se päätyy kontrastiksi modernille keittiönpöydälleni. Se muistuttakoon yltäkylläisyyden keskellä historian hyvistä ja huonoista satovuosista. Pikanttina lisänä ovat jyrsijöiden ajan saatossa jyystämät kulmat. Historiallinen näkökulma tuntui puhuttelevan myös kuopustani: "Ihan tosi makee!":).

Terveisin,