Azerbaidzanilaiset juhlasukat

KAUKASUKSEN VILLASTA


Viileänä syysaamuna palaan kesäloman tunnelmiin Kaukasus-vuoristoon, jonka asukkaat elävät ajan hengen mukaisesti hidasta elämää ja saavat elantonsa alueen omista raaka-aineista. Vuoristoalueen luonto ei sovi viljelykseen ja siksi esimerkiksi Azerbaidžanissa sijaitsevasta Lahicin kylästä on kehittynyt käsityötaidon keskus. Kuparisepät, matonkutojat ja erilaisten villakäsitöiden tekijät ovat kautta historian tuoneet kylälle vaurautta.

Mieleenpainuvin matkamuisto pitkään aikaan olivat kumppanini ostamat villasukat. Lahicin pääkadun varrella sukkia möi vanha mummo, joka jo kaukaa tervehti vieraita iloisesti. "Haparoivalla kädellä hän tarttui villasukkiin ja toisti sanoja "mnogo raboty", "mnogo raboty" - hän halusi sanoa, että sukissa on "paljon työtä", eikä hintaa voi tinkiä. Eikä kumppanini halunnutkaan tinkiä. Kaupanteko kruunattiin sydämestä lähtevällä, hampaattomalla hymyllä.

Myöhemmin Bakussa, isäntäperheidemme luona, kuulimme, että täti on kylän elävä matkamuisto itsekin. Turistien kamerat ovat ikuistaneet hänen kasvonsa jo vuosikymmenien ajan ja azerien keskuudessa hän on kylän ja valtakunnan julkkis.

Huomasimme jo kylään johtavan ajotien tukkoisuudesta, että tälläkin vuoristoseudulla kasvatetaan paljon lampaita: Sukkalangat olivat siis varmasti peräisin lähiseuduilta. Mietin mielessäni, miten tädin langat oli värjätty, ehkäpä monien mattojen tapaan kasviväreillä. Opimme, että esimerkiksi keltaista väriä saadaan villisahramista. Olematon venäjänkielen taito esti minua kuitenkin kysymästä, oliko täti värjännyt langat itse. Niin tai näin, sukat ovat joka tapauksessa juhlasukat. Ja niissä on taatusti ollut paljon työtä, "mnogo raboty". Malli on paikallisen tradition mukainen.

Terveisin,