Loviisan Wanhat talot hurmasivat

Itäisen Uudenmaan suosituimmaksi matkailutapahutumaksi on noussut Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Nyt jo kymmenennen kerran loviisalaiset vanhojen talojen asukkaat avasivat kotiensa ovet historiasta ja entisöinneistä kiinnostuneille vierailijoille. Kerrassaan hurmaavia koteja perinteisen pikkukaupungin miljöössä. Juhlavuoden tapahtumateemana oli Ruotsin vallan aikainen Loviisa, kaupungin perustamisesta Porvoon valtiopäiviin saakka (1745-1809).

Loviisassa idyllistä kesäpaikkaa isännöivät ystäväni ovat usein kehuneet tapahtuman tunnelmaa, mutta vasta tänä vuonna pääsimme sen kokemaan itse. Hieno päivä ja niin lähellä! 

LWT-logosta tunnistaa tapahtumaan kuuluvat vierailukohteet.

Lähes kaikilla pihoilla on tarjottavaa, kahvia ja itseleivottuja leivonnaisia.

Tämän 1800-luvun alussa rakennetun talon isäntäväki on kunnostanut keittiön itse. Lattialle on tilattu ranskalaiset laatat, joita käytetään vanhojen linnojen lattioissa. Hellaa koristavat tanskalaiset, käsintehdyt ja käsinmaalatut kaakelilaatat.

Tapahtumataloissa myös myydään vanhaa tavaraa kirppistyyliin. Tässä hurmaava nukenkehto.

Huonekaluentisöijä Sanna Laurilalla oli Suolatorilla tyylikäs esittelyosasto ja kekseliäät käyntikortit.

Nälkä taltutettiin merenrannassa sijaitsevassa Saltbodanissa. Bouillabaissessa oli paljon makua!

Ruokailun jälkeen päädyttiin rantaan ostamaan "kalastajan muijalta" tämän äidin leipomaa saaristolaisleipää ja Suomenlahden lohta.

Rannassa nähtiin myös loviisalaisten tämän kesän ylpeys: 1286,75 m pitkä ruokapöytä, jolla he tekivät uuden maailmanennätyksen ja pääsivät Guinnessin ennätysten kirjaan. Pöytä rakennettiin kaupunkilaisten asukkaiden ja yrittäjien talkoilla ja se mitattiin virallisesti eilen.

Kotiin tuotavaksi hankittiin kappa vuodelta 1884. Tsaarin aikaisessa Suomessa käytettiin kaupankäynnissä ennen metrijärjestelmään siirtymistä (v. 1887) sekaisin Ruotsin vallan aikaisia ja venäläisiä mittayksiköitä. Kappa on alun perin Ruotsin vallan aikainen viljamitta, joka sisämitan piti vetää viisi litraa. Mitan tarkasti virallinen tarkastaja ja kappa sai kylkeensä kruunun leiman, jolla virallisesti vahvistettiin mitan oikeellisuus. Myöhemmin torikaupassa se yleistyi perunanmyynnin mittana.

Kotona lastasin omaan kruunukappaani kesäperunoita Porvoon mitalla. Se päätyy kontrastiksi modernille keittiönpöydälleni. Se muistuttakoon yltäkylläisyyden keskellä historian hyvistä ja huonoista satovuosista. Pikanttina lisänä ovat jyrsijöiden ajan saatossa jyystämät kulmat. Historiallinen näkökulma tuntui puhuttelevan myös kuopustani: "Ihan tosi makee!":).

Terveisin,

Bosgårdin luomutilan luontopolulla modernin maatalouden ihmeitä kokemassa

PORVOO

Bosgårdin luomutila sijaitsee vain 8 km päässä kotoani. Se on varmaankin ollut liian lähellä, koska siellä ei ole tullut käytyä. Hiljattain olen ajanut tilan ohin pari kertaa ja vihdoin tänään päätimme mennä tutustumaan naapuruston kartanoon.

Kartano sijaitsee luonnonkaunilla paikalla, Pikku-Pernajanlahden länsirannalla. Se on 1600-luvulla saanut alkunsa viidestä rälssitilasta. 

Bosgård on kuten moni muukin uusimaalainen kartano aloittanut viljan viljelyllä ja maidontuotannolla. Myöhemmin tila kuitenkin siirtyi ensin kokonaan viljantuotantoon ja lopulta kokonaan Charolais-pihvikarjan jalostukseen.

Pari vuotta sitten tila muutettiin osakeyhtiöksi, jotka nuoret kartanonherrat: agronomiksi valmistuva Aarne Schildt ja metsäasiantuntija Marcus Walsh omistavat. Tila sai viime vuonna luomumerkin.
Tänä päivänä tilalla yhdistyvät matkailu ja eettinen lihantuotanto.

 Kulttuurihistoriallisesti arvokas pihapiiri kuuluu Museoviraston suojelukohteisiin.

Kauniiseen pihapiirin rakennukseen ollaan rakentamassa majoitustiloja.

Tilalle saapuessamme kuulimme ensimmäisenä "salimusiikkia" traktorin hytistä. Se varmaankin siivitti nuorta kuljettajaa päivän askareissa. Vähän myöhemmin nuori nainen huristeli vaudikkaasti toisella koneella ohitsemme. Nuoren sukupolven draivi näkyy tilanhoidon otteissa ja myös modernissa ymäristöajattelussa.

Taannoin Bosgårdissa ahkeroitiin pitkä pätkä perinne- eli riukuaitaa  tulevaan lammashakaan. Työ tehtiin talkoilla kokeen perinneosaajan johdolla. Ja päivän päätteeksi talkoolaisille tarjottiin kunnon BBQ-ateria.Seuraavan kerran tätä jaloa taitoa pääsee opettelemaan la 23.8 klo 11-17.

Tilalla on noin 250-päinen karja, jota ruokitaan tilalla itse tuotetulla luomurehulla. Eläimet elävät vapaana kesät talvet. Pelloilla vieljellään pääosin apilarehua sekä satunnaiseti kauraa ja härkäpapua.

Naudat ovat sosiaalisia eläimiä ja ne viihtyvät laumoissa. Vapaana elävissä nautayhteisöissä jokaiselle elämielle muodostuu erilaisia rooleja. Ne pitävät toisistaan ja yhteisöstään huolta liikuttavalla tavalla.

Esimerkiksi vaaran uhatessa vasikat kerätään ympyrään asettuvien emojen keskelle. Ja laumanjohtajat seuraavat jatkuvasti yhteisönsä tekemisiä.

Tilalla järjestetään suosittuja tilakierroksia, mutta vieraat pääsevät myös omatoimisesti tutustumaan ympäristöön ja luonnonlaitumiin hyvin merkityillä 1,5 km ja 4 km pituisilla luontopoluilla.
Luontopolut on toteutettu yhdessä Porvoon seudun lintuyhdistyksen kanssa. Ne ovat ilmaisia ja auki ympäri vuoden. Ja luontopolulle suuntasimme mekin...

Opimme, että Pikku-Pernajanlahti on kansainvälisesti arvokas lintuvesi ja se kuuluu Natura-verkostoon. Siellä pesii kymmeniä, myös harvinaisia lintulajeja. Hauskaa oli huomata, että juuri naudat pitävät rantavedet avoimina, jotta linnut voivat käyttää niitä. Luonnon yhteiseloa parhaimmillaan.

Bosgård on liittynyt kansainväliseen Itämeren BERAS (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) -suojeluhankkeessa, jossa on Suomesta mukana yhdeksän kierrättävää maatilaa. Tilan rehut kasvatetaan viljelykiertoon kuuluvilla pelloilla. Lanta palautetaan takaisin niille pelloille, jossa rehut ovat kasvaneet ja laitumia ei lannoiteta keinolannoitteilla. Ravinteiden valuminen Itämereen on mahdollisimman pientä.

Pisimmällä luontopolulla voi tutustua mehiläisten kasvatukseen ja nähdä Husholmenin muinaisen linnapaikan, joka on luultavasti toiminut merirosvojen tukikohtana 1200-luvulla.

Kiinnitimme huomiota myös alueen upeisiin metsiin. Saimme tietää, että Bosgårdissa käytetään ns. jatkuvan kasvatuksen hoitomenetelmää, joka hyödyntää puulajien luontaista taimettumista pieniin aukkoihin. Poistamalla isoja puita oikealla tavalla tehdän kasvutilaa terveille pienille puille. Bosgårdissa järjestetään säännöllisesti myös jatkuvan kasvatuksen esittelyä asiasta kiinnostuneille.

Pihapiirissä on laadukas Deli-kauppa ja kahvila-ravintola, josta voi tilata pihvilounaita ja kahveja. Kaikki tilan lihatuotteet myydään suoramyyntinä suoraan tilalta tai tilan omasta nettikaupasta. Päätin, että minustakin tulee tilan asiakas.

Luontokierroksen jälkeen alkoi ruoka maistua ja päätimme herkutella pihapiirin kauniissa miljöössä. Charolais-pihviateriat grillattiin kesäkeittiössä. Palvelu oli joustavaa, myös erityistoiveita kuunneltiin poikkeuksellisen hienosti. 

 Terveisin,

Klovharussa Toven 100 v. syntymäpäivänä

KLOVHARU

Haru - eräs saari on kirja, jota olen yrittänyt metsästää divareista. Turhaan. Painos on loppu ja Toven muistelmat Pellingin edustan mökkisaarelta ovat päätyneet ihailijoiden hyllyihin eivätkä hevin liikahda.

Yhtä kauan olen myös suunnitellut retkeä tuolle saarelle, joka on normaalisti yhden heinäkuun viikon auki yleisölle. Ja juuri tuon viikon olen monena vuonna ollut viettämässä lomaa jossain kauempana. Mutta nyt onnisti! Tänä vuonna -  Toven 100 v. syntymäpäivän kunniaksi - saareen pääsi myös toisen viikon ajan.

Tänä aamuna siis hyppäsimme pellinkiläisen kalastajan kyytiin  ja pääsimme tuolle pikkuiselle, vihaiselle saarelle, niin kuin Tove itse kesäparatiisiaan kutsui.

Pellingin eteläkärjestä, Sturjanista on Klovaharun saarelle muutaman minuutin venematka. Kalastaja hoppuutteli meitä matkaan ennen kuin tuuli nousisi. Pitkän hellejakson jälkeen oli luvattu kovempaa tuulta ja Klovharu on tunnetusti vaikea paikka rantautua.

Veneen keula otti kiinni jyrkkään kalliorinteeseen, josta sitten kapusimme saareen. Parhaat rantautumispaikat olivat täynnä virallisempia retkiveneitä ja meidän oli tyytyminen siihen paikkaan, jonka kalastaja päätti valita. Etukäteen olisi sanonut, että tuosta kohdasta en pääse maihin. Mutta yllättävän jyrkkää kalliota ihminen sitten lopulta pääsee, kun oikein jotakin tahtoo:).

Karu saari on kaunis, vaikkakin kuuma kesäaurinko oli kuivattanut suurimman osan kukkaloistosta.

Meitä kuljettanut kalastaja tiesi kertoa, että Tove oli aluksi viettänyt kesiään veljensä kanssa läheisellä saarella, mutta veljen perheen kasvaessa Tove oli kaivannut enemmän omaa rauhaa ja ottanut Klovharun omaan käyttöönsä.

Paikalliset tiesivät kertoa, että saari on myös japanilaisten suosiossa. Meidänkin visiittimme aikana yksi vene oli tuonut japanilaisia Tove-faneja kesäpaikkaa ihailemaan.

Alun perin Jansson ja Pietilä rakensivat mökkinsä salaa, ilman rakennuslupaa. Sen piirrustukset ovat Tuulikki Pietilän veljen ja tämän vaimon, Reima ja Raili Pietilän tekemät. Ikkunat joka ilmansuuntaan olivat tärkeät. Mökki rakennettiin harjakorkeuteen mahdollisimman nopeasti, sillä Jansson ja Pietilä olivat siinä käsityksessä lain mukaan sitä ei olisi tuolloin tarvinnut purkaa vaikka rakennusoikeutta ei olisi myönnettykään. Myöhemmin viranomaiset myönsivät mökille myös virallisen luvan.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä asuivat saarella kesät vuosina 1964-1992. Tove oli kirjoittanut ikkunaan käsin lapun, jossa kertoi, että mökin avain riippuu oven yläpuolellä. Siis älkää särkekö ikkunoita, sulkekaa luukut.

Mökin koko sisätila on yhtenäinen tupakeittiö. Tutunnäköinen kulmakaappi on peräisin 60-luvulta

 - äitini mökillä on samanlainen. 

 

Tove Jansson työskenteli keittiön pöydän ääressä. Tässä mökissä ovat syntyneet myös monet suomalaisten rakastamista Muumi-tarinoista.

Mökin kirjoituspöytä kuului graafikko Tuulikki Pietilälle, joka oli myös sen itse, omin käsin nikkaroinut.

Suuri osa astioista on Toven ja Tuulikin ajalta. Vanhimmat 60-luvulta. Vanhan hellan päälle kerätyt keittoastiat muistuttavat emalin suosiosta.

Talon alapuolella, kaikelta piilossa ovat kallioon räjäytetyt kellari- ja saunatilat. Saunalta johti polku Toven suosimalle uimapaikalle saaren itäpäähän. Tove oli myös itse asetellut kiviä istuimiksi reitin varrelle.

Mökin kulmalla liehuu repaleinen lippu, joka laivakieleltä suomennettuna merkitsee "harua". Tove ja Tuulikki laittoivat lipun liehumaan aina paikalla ollessaan.

Pieni tupa on rakennettu saaren suojaan. Ja välillä suojaa on tarvittukin, sillä Virosta asti tulevat aallot löyvät välillä rajusti saaren rantaan.

Melkeimpä haikella mielellä jätin taakse saariseikkailun. Pieni saari jäi sydämeeni.

Lisää Toven saaresta voi lukea osoitteesta: http://www.tovejansson.com/saari.html

Terveisin,