Haru - eräs saari on kirja, jota olen yrittänyt metsästää divareista. Turhaan. Painos on loppu ja Toven muistelmat Pellingin edustan mökkisaarelta ovat päätyneet ihailijoiden hyllyihin eivätkä hevin liikahda.
Yhtä kauan olen myös suunnitellut retkeä tuolle saarelle, joka on normaalisti yhden heinäkuun viikon auki yleisölle. Ja juuri tuon viikon olen monena vuonna ollut viettämässä lomaa jossain kauempana. Mutta nyt onnisti! Tänä vuonna - Toven 100 v. syntymäpäivän kunniaksi - saareen pääsi myös toisen viikon ajan.
Tänä aamuna siis hyppäsimme pellinkiläisen kalastajan kyytiin ja pääsimme tuolle pikkuiselle, vihaiselle saarelle, niin kuin Tove itse kesäparatiisiaan kutsui.
Pellingin eteläkärjestä, Sturjanista on Klovaharun saarelle muutaman minuutin venematka. Kalastaja hoppuutteli meitä matkaan ennen kuin tuuli nousisi. Pitkän hellejakson jälkeen oli luvattu kovempaa tuulta ja Klovharu on tunnetusti vaikea paikka rantautua.
Veneen keula otti kiinni jyrkkään kalliorinteeseen, josta sitten kapusimme saareen. Parhaat rantautumispaikat olivat täynnä virallisempia retkiveneitä ja meidän oli tyytyminen siihen paikkaan, jonka kalastaja päätti valita. Etukäteen olisi sanonut, että tuosta kohdasta en pääse maihin. Mutta yllättävän jyrkkää kalliota ihminen sitten lopulta pääsee, kun oikein jotakin tahtoo:).
Karu saari on kaunis, vaikkakin kuuma kesäaurinko oli kuivattanut suurimman osan kukkaloistosta.
Meitä kuljettanut kalastaja tiesi kertoa, että Tove oli aluksi viettänyt kesiään veljensä kanssa läheisellä saarella, mutta veljen perheen kasvaessa Tove oli kaivannut enemmän omaa rauhaa ja ottanut Klovharun omaan käyttöönsä.
Paikalliset tiesivät kertoa, että saari on myös japanilaisten suosiossa. Meidänkin visiittimme aikana yksi vene oli tuonut japanilaisia Tove-faneja kesäpaikkaa ihailemaan.
Alun perin Jansson ja Pietilä rakensivat mökkinsä salaa, ilman rakennuslupaa. Sen piirrustukset ovat Tuulikki Pietilän veljen ja tämän vaimon, Reima ja Raili Pietilän tekemät. Ikkunat joka ilmansuuntaan olivat tärkeät. Mökki rakennettiin harjakorkeuteen mahdollisimman nopeasti, sillä Jansson ja Pietilä olivat siinä käsityksessä lain mukaan sitä ei olisi tuolloin tarvinnut purkaa vaikka rakennusoikeutta ei olisi myönnettykään. Myöhemmin viranomaiset myönsivät mökille myös virallisen luvan.
Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä asuivat saarella kesät vuosina 1964-1992. Tove oli kirjoittanut ikkunaan käsin lapun, jossa kertoi, että mökin avain riippuu oven yläpuolellä. Siis älkää särkekö ikkunoita, sulkekaa luukut.
Mökin koko sisätila on yhtenäinen tupakeittiö. Tutunnäköinen kulmakaappi on peräisin 60-luvulta
- äitini mökillä on samanlainen.
Tove Jansson työskenteli keittiön pöydän ääressä. Tässä mökissä ovat syntyneet myös monet suomalaisten rakastamista Muumi-tarinoista.
Mökin kirjoituspöytä kuului graafikko Tuulikki Pietilälle, joka oli myös sen itse, omin käsin nikkaroinut.
Suuri osa astioista on Toven ja Tuulikin ajalta. Vanhimmat 60-luvulta. Vanhan hellan päälle kerätyt keittoastiat muistuttavat emalin suosiosta.
Talon alapuolella, kaikelta piilossa ovat kallioon räjäytetyt kellari- ja saunatilat. Saunalta johti polku Toven suosimalle uimapaikalle saaren itäpäähän. Tove oli myös itse asetellut kiviä istuimiksi reitin varrelle.
Mökin kulmalla liehuu repaleinen lippu, joka laivakieleltä suomennettuna merkitsee "harua". Tove ja Tuulikki laittoivat lipun liehumaan aina paikalla ollessaan.
Pieni tupa on rakennettu saaren suojaan. Ja välillä suojaa on tarvittukin, sillä Virosta asti tulevat aallot löyvät välillä rajusti saaren rantaan.
Melkeimpä haikella mielellä jätin taakse saariseikkailun. Pieni saari jäi sydämeeni.
Lisää Toven saaresta voi lukea osoitteesta: http://www.tovejansson.com/saari.html
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti