Tänä aamuna saimme seurata hotellissamme Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan Vesa Sirénin työskentelyä aamiaisemme lomassa. Läppärillä syntyi Villa Arian aamiaissalissa päivitys valtakunnan kulttuurisivuille: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1436582706548#
Mitä ammattilaisen sanomaan voisikaan lisätä, muuta kuin ehkä omat henkilökohtaiset tuntemuksensa. Toimattaja istui samalla rivillä kanssamme myös näytöksessä, joten näkökulma oli hyvin yhteinen.
Oopperan juoni on raskas. Sen ytimessä on raa'alla murhalla anastettu valta ja sen mukanaan tuoma mieltä jäytävä jopa junnaava syyllisyys, joka kahlitsee elämän kuin häkkiin. Vielä oman kuoleman kynnyksellä on pakko käydä läpi koko tuskainen elämä ja jakaa varotuksen sanat ja ohjeet jälkipolvelle.
Salminen ja Segerstam halasivat lämpimästi näytännön jälkeen kiitokseksi toisilleen. Ja saivat yleisön nousemaan seisomaan raivoisia kiitoksia taputtaessaan.
Ilmassa oli jäähyväisten tunnelmaa ja luopumista, vaikka vahvat päätähdet vielä hyvissä voimin esiintyivätkin. Toimittaja Sirén kuvaa hyvin, miten Martti Talvela on rakentanut Savonlinnassa 1970-luvulla pelottavan tsaarin ja Salminen on myöhemmin jatkanut hallitsijan jyrinää roolisuorituksissaan. Tämän vuoden ensi-illassa mennään lempeämmin.
Solistien lisäksi kiitos kuuluu myös kuorolle joka taas kerran osoitti suuruutensa.
Mieleeni jäi myös erityisesti lapsikuoro, joka sai oman kohokohtansa viedessään vähämieliseltä totuuden torvelta tämän viimeisen kopeekan.
Tenori Dan Karlstöm oli yksi pienempien roolien onnistujista ja lauloi hienosti osansa "Jumalan hulluna".
Illan tummetessa linna loisti lämpöä viileässäkin suviyössä.
Hotelli kutsui nukkumaan ja vielä yöllä sai unissaan kerrata oopperan traagiset käänteet ja palata niihin aamiaispöydässä toimittajan työtä seuraten.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti