torstai 30. heinäkuuta 2015

The National Galleryn Soundscapes vei Keitele-järven rauhaan

The National Gallery Lontoossa avasi heinäkuussa Soundscapes-näyttelyn, jossa Gallerian kokoelmissa olevat kuusi klassista maailmanluokan maalausta saivat uudenlaisen äänimaailman. 

Moderni säveltäjä, Oscareilla palkittu elokuvasäveltäjä, DJ-tuottaja, ääni- ja tilataideartistit sekä villin luonnon ja luonnonilmiöiden äänittäjä saivat tehtäväkseen luoda taulujen äänimaailmat.


Näyttely kutsui vieraat kuulmaan maalauksen ja näkemään äänen.
Se oli upea ja ehdottomasti kokemisen arvoinen konsepti.


Havahduin, kun huomasin, että yksi kuudesta taideteoksesta oli Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keitele-järvi. Kauas piti mennä, jotta pääsin kuulemaan isäni synnyikodin järvimaiseman äänimaailmaa:).

Käki kukkui, vesilinnut ääntelivät, laine liplatti - mustassa salissa, kuvan ääressä valitsi levollinen rauha. Jotain vastaavaa olen aikaisemmin kokenut Punkaharjulla sijaitsevassa Luston Hiljaisuuden huoneessa.


Englantilainen luontoäänien spesialisti Chris Watson oli valinnut juuri tämän keskisuomalaisen, koskemattoman järvimaiseman. Hän näki veden pintaan piirtyneissä hopeisissa Kalevalan Väinämöisen tarunomaiset askeleet.

Watson kertoi videolla haltioituneensa järven mystiikasta. Joutsenten lennosta, järveä ympäröivien synkkien metsien huminasta ja äänistä. Hän halusi työllään osoittaa, että luontotaulut eivät ole hiljaisia. Niitä kannattaa kuunnella, silloinkin, kun äänimaailmaa ei tarjoilla.

Huvittavaa oli se, että kun poistuin Keitele-järven näyttelytilasta, Lontoon vilinään tottunut Gallerian vahtimestari kysyi minulta oliko minunkin mielestäni tämän teoksen äänimaailma liian rauhallinen. Totesin, että well... olen Suomesta ja meidän luontomme on juuri tällainen - puhdas ja hiljainen. Ja me naurimme siitä.
Vahtimestari olisi halunnut hypätä Keiteleeseen....
- Well, have a nice day!
- You too!


Myös näyttelyn muilla töillä oli oma mielenkiintoinen tarinansa.

Kanadalaiset Janet Cardiff ja George Bures Miller uppoutuivat keskiaikaiseen luostaritauluun "Saint Jerome in his Study" rakentamalla siitä täydellisen kolmiulotteisen pienoismallin. Rakennustyön aikana he kuulivat korvissaan tilan äänimaailman. Ihmiset soutamassa läheisellä joella, linnut. Musiikin kaariholvissa. He kuvasivat työskentelyään kuin rikospaikkatutkinnaksi, jossa maalauksen jokaisella pienellä yksityiskohdalla oli merkitystä. Pienoimalli oli vaikuttava!

DJ-tuottaja Jamie XX kuuli pointillistisessa "Coastal Scene" -teoksessa jokaisen pisteen ja muodosti ne ääniraidalle samaan tapaan kuin miksaustyössään.
Elokuvasäveltäjä Gabriel Yared veti katsojan Paul Cézannen Bathers-tauluun. Jokainen hahmo edusti eri musiikki-instrumenttia ja niiden liikkeistä syntyi syntyi elo kylpijöisen keskelle, kuhina lammen rannalle.




Moderni säveltäjä Nico Muhly valitsi keskiaikaisen, raamatullisen "The Wilton Diptych" -teoksen, jossa hän pureutui pieniin yksityiskohtiin. Katsoja voi nähdä elämän jokaisessa kaksipuolisen teoksen neljässä osassa.
Äänitaitelija Susan Philipsz rakensi teoksen Jean de Dinteville and Georges de Selve esittämän kahden lähettilään intensiivisen tapaamisen äänimaailman viulun kolmella kielellä, sillä kuvassa olevasta luutusta oli yksi kieli rikki.


The National Galleryn Soundscapes näyttely on avoinna 6.9.2015 saakka.

Terveisin,

1 kommentti:

  1. Erilainen ja koskettava kokemus! Upea Keitelejärvi ja mitkä muistot siihen liittyivätkään! `Keskustelu vahtimestarin kanssa, miten kaikki menikin noin.

    National Gallery on ensimmäinen museo, jossa olet nähnyt maailman kuulujen mestareitten töitä. Nyt tuli tunne, että pitäisikin varata lennot ja mennä katsomaan ja kokemaan tuo näyttely. Edellisesti Lontoon reissusta on jo vuosia.

    Me palasimme eilen kauniista Karjalasta. Haikein mielin. Sisarusten tapaamiset ja tutut lapsuuden maisemat ovat rakkaita ja niiden merkitys kasvaa iän myötä.

    VastaaPoista