Tänä aamuna tuskailin taas auton ratissa ja mieleeni tuli kesälomalta tarina Tapani Löfvingistä, joka oli ansioitunut suomalainen sissipäällikkö 1700-luvulla. Yksi hänen kuulusimpia tekojaan oli nimittäin tuon kyseisen Porvoon sillan polttaminen vihollisen etenemisen estämiseksi.
Vuonna 1713 venäläiset tekivät maihinnousun Helsinkiin ja etenivät sieltä Porvooseen, jonne Suomen armeijan pääjoukko Löfving mukaan lukien oli joutunut perääntymään. Porvoon taistelussa suomalaiset olivat altavastaajina venäläisten miesylivoimalle ja Löfving sai käskyn polttaa Porvoon sillan suomalaisten sotilaiden perääntymisen jälkeen. Hän onnistui, mutta menetti taistelun tiimellyksessä vasemman korvansa.
Myöhemmin hän sain lahoituksena Ruotsin kuninkaalta Porvoossa sijaitsevan Hommanäsin tilan uskollisesta palveluksestaan ja sanotaan, että hänen korvaton haamunsa yhä kummittelee tilalla.
Kesälomalla piipahdin kahvilla Hommanäsissä, joka tänä päivänä edustaa modernia lähiruokaa monien muiden kartanoiden tapaan. Tilan tuottamia elintarvikkeita myydään ympäri Suomea ja kuulin, että omistajilla on uusia suunnitelmia oman tuotannon laajentamisesta.
Keltaisen päärakennuksen pihapiirissä toimii kesäkahvila
Perinteet näkyvät sisustuksessa ja jopa herkissä kukallisissa kahvikupeissa.
Omenapiirakka on tietysti kotona leivottua.
Maitokannusta tuli mieleeni maalta kotoisin ollut isäni. Hänen lapsuudenkodissaan oli samanlainen.
Jotain hyvää riitti myös kotiin vietäväksi. Tällä kertaa valitsin pihlajanmarjahyytelöä, mutta erilaisia hilloja ja mehuja olisi ollut monia muitakin. Myös sinappi on erinomaista.
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti