Rion Lapa on kokemus, jota ei heti unohda. Illan piementyessä kaupungin päivällä katsotut nähtävyydet: ylös rinteille Santa Teresaan johtavat Seralónin portaat (Escadaria Selarón) ja Lapan hohtavan valkoinen akvedukti (Arcos da Lapa) saavat aivan uuden luonteen.
Saan tallennettua joitakin kamerallani, jonka yritän aina kuvauksen välillä kätkeä nopeasti. Kadunvarret ovat täynnä baareja ja juomapöytiä on viritetty tavallisista pukkijalkaisista pihapöydistä myös keskelle katua. Juoma virtaa. Eikä se tunnu olevan ainoa aisteja sekoittava nautintoaine alueella. Lasittunut katse tulee vastaan yllättävän usein.
Parhaat päivänsä rikkaiden asuinalueena nähnyt Lapa muuttui 30-luvulla punaisten lyhtyjen alueeksi.
Epämääräinen maine on jossain määrin puhdistunut alueen nostua sekä Rion että koko Brasilian suosituksi musiikkikeskittymäksi. Huumeet ovat kuitenkin tuoneet uudenlaiset riskit alueella liikkumiseen.
Seralónin portaat ovat chileläisen taitelijan Seralónin innoituksesta syntyneet mosaikkipaloilla päällystetyt portaat. Taitelija halusi rakentaa ne symbolisoimaan paikan boheemia ilmapiiriä. Seralón käytti 20 vuotta elämästään portaiden rakentamiseen. Hän sai mosaiikkikiviä lahjoituksena yli kuudestakymmenestä maasta.
Portaiden alaosassa on turvallista liikkua etenkin valoisan aikaan, mutta turistin ei kannata paikallisten mukaan lähteä kiipeämään ylemmäksi - 215 portaan tehojumppa kannattaa siis siirtää toisiin maisemiin.
Myös näyttävä Arcos da Lapa, akvedukti, jota pitkin aikanaan Lapaan saatiin vettä Santa Teresan metsän putouksista on saanut oman osansa mosaiikista ja alueen tunnelmasta.
Bar da Cachaça (Avenida Mem de Sá 107) on hyvä paikka aloittaa ilta Lapassa. Sen sijainti juhlinnan pääkadun, Avenida Mem de Sán alkupäässä, näyttää toimivan myös paikkallisten treffikohteena.
Seralónin portaille johtava kadun molemmin puolin on yön tunteina syntynyt graffitia.
Saan tallennettua joitakin kamerallani, jonka yritän aina kuvauksen välillä kätkeä nopeasti. Kadunvarret ovat täynnä baareja ja juomapöytiä on viritetty tavallisista pukkijalkaisista pihapöydistä myös keskelle katua. Juoma virtaa. Eikä se tunnu olevan ainoa aisteja sekoittava nautintoaine alueella. Lasittunut katse tulee vastaan yllättävän usein.
Parhaat päivänsä rikkaiden asuinalueena nähnyt Lapa muuttui 30-luvulla punaisten lyhtyjen alueeksi.
Epämääräinen maine on jossain määrin puhdistunut alueen nostua sekä Rion että koko Brasilian suosituksi musiikkikeskittymäksi. Huumeet ovat kuitenkin tuoneet uudenlaiset riskit alueella liikkumiseen.
Seralónin portaat ovat chileläisen taitelijan Seralónin innoituksesta syntyneet mosaikkipaloilla päällystetyt portaat. Taitelija halusi rakentaa ne symbolisoimaan paikan boheemia ilmapiiriä. Seralón käytti 20 vuotta elämästään portaiden rakentamiseen. Hän sai mosaiikkikiviä lahjoituksena yli kuudestakymmenestä maasta.
Portaiden alaosassa on turvallista liikkua etenkin valoisan aikaan, mutta turistin ei kannata paikallisten mukaan lähteä kiipeämään ylemmäksi - 215 portaan tehojumppa kannattaa siis siirtää toisiin maisemiin.
Bar da Cachaça (Avenida Mem de Sá 107) on hyvä paikka aloittaa ilta Lapassa. Sen sijainti juhlinnan pääkadun, Avenida Mem de Sán alkupäässä, näyttää toimivan myös paikkallisten treffikohteena.
Baariin on helppo
kokoontua ja lähteä siitä jatkamaan iltaa. Tila on pieni ja pystypöydät jatkuvat suoraan kadulle. Viikonloppuiltaisin suurin osa Lapan kaduista on liikenteeltä suljettu, sillä ne ovat täynnä juhlijoita.
Bar da Cachaçan erikoisuus on inkiväärillä maustettu sokerisuokoviina
ginger cachaça. Brasian edullisin ja eniten käytetty väkevä viina on
sokeriruo´osta tislattu cachaça, jota kutsutaan leikkimielisesti Brasilian
rommiksi. Limen kanssa siitä syntyy kansallisdrinkki caipirinha. Molempia piti
tässä baarissa maistaa.
Lapassa on turistina ehdottoman tärkeää tietää, mihin on
menossa ja pysytellä vain keskeisimmillä kaduilla. Jos nyt joku on turvallinen
valinta, se on Avenida Mem de Sá. Katu on täynnä erilaisia menopaikkoja
moderneista bilepaikoista vanhanaikaisiin tanssisaleihin. Mielenkiintoinen
yhdistelmä. Kameran päätin kuitenkin pitää pääosin kassissa illan aikana. Ihmiset eivät halua tulla kuvatuiksi ja järjestelmäkamera tuntui herättävän tunteita.
Bar Carioca da Gema (Avenida Mem de Sá 79) oli yksi Lapan
ensimmäisistä klubeista. Kuudentoista vuoden aikana klubilla ovat
esiintyneet Rion parhaat sambabändit ja ahdas tanssilattia täyttyy tupaten
täyteen illasta toiseen. Paikan yläkerrassa on pizzaravintola, jossa illan
vanhetessa kuullaan myös livemusiikkia.
Virallisesti Samba on ollut Riossa olemassa yhtä kauan kuin
itsenäinen Suomi. Se syntyi vuonna 1917 ja ensimmäinen samba oli nimeltään “Pelo
Telephone”. Kauaksi on sadassa vuodessa edetty. Vaikka samba soi yhä vahvasti, se
on muuttunut. Lapan katubaarit täyttyvät nyt myös rockista, heavy metallista, popista tai
hip-hopista syntyneestä funkista, mutta Riossa kun ollaan, niissä kaikissa on taustalla samban
saundi. Erityinen riolainen funk on saanut nimen favela funk tai baile funk. Se on biletyskokonaisuus.
Ensimmäinen virallinen samba “Pelo Telephone”, nykymenon
jokainen voi kuvitellaJ
Lisää sambaa:
Livenä samba se mesaa voi kuulla esimerkiksi pienessä Cobacabanan korttelikuppilassa,
postaukseen pääset tästä.
Maailmalla Rion karnevaaleihin liitetty näyttävä showsamba on taas ihan oma juttunsa.
Halutessasi voit lukea postaukseni showsambasta tästä.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti